Usko ja teot

Kertoakseen meille ihmisen tarkoitusperästä Jumala valitsi aina ensimmäisestä ihmisestä lähtien profeettoja meidän keskuudesta kertomaan meille Hänen olemassa olostaan ja uskomaan Häneen, Tuonpuoleiseen ja olemaan hyviä ihmisiä, tekemällä hyvää ja luomalla oikeudenmukaisen yhteiskunnan. Usko ja hyvät teot ovat siis kaksi tärkeintä asiaa mitä Hän toivoo meiltä. Tosiaan, nämä kaksi asiaa ovat jatkuvasti Koraanissa esillä niinä kahtena tekijänä, joiden kautta ihminen voi päästä Paratiisiin:

إِنَّ اللَّهَ يُدْخِلُ الَّذِينَ آمَنُوا وَعَمِلُوا الصَّالِحَاتِ جَنَّاتٍ تَجْرِي مِنْ تَحْتِهَا الْأَنْهَارُ

”Totisesti Jumala antaa niiden, jotka uskovat ja tekevät hyvää, käydä sisälle paratiisiin, jonka alla virtaavat joet…” (47:12)

lslamissa pelkällä uskolla ei pääse Paratiisiin, vaan todellinen uskovainen osoittaa myös uskonsa tekojensa kautta. On helppo sanoa uskovansa, mutta se pitää todistaa (itselleen) myös tekojen kautta. Onhan se niin, että jos on oikeasti uskovainen niin haluaa myös noudattaa uskoansa. On sanottu uskon olevan kuin valo talon sisällä. Tämä valo ei ainoastaan valaise taloa vaan on se ulkopuolella olevillekin näkyvissä jokaisesta ikkunasta ja oven raosta. Tietenkin joissain rajoitetuissa erityis tapauksissa ihminen ei voi noudattaa kaikkia uskonsa vaatimia asioita, koska esimerkiksi hänen henki olisi silloin uhattuna, mutta nämä poikkeukset eivät kumoa sääntöä, vaan päinvastoin vahvistavat sitä; sillä ilman ulkoisia rajoitteita uskovainen toimii uskonsa mukaisesti.

Kuvitellaan jos loppukokeiden tullessa opettaja kysyy kokeen päivänä oppilailta, jos ovat opiskelleet hyvin koetta varten ja tietävät tarvittavan materiaalin. Sitten eräät oppilaista vastaavat osaavansa ja tietävänsä. Tähän opettaja sanoo sitten, että hyvä on, näiden henkilöiden ei tarvitse osallistua kokeeseen vaan saavat täyden arvosanan heti. Olisiko tämä oikein toimittu? Oikeudenmukaisuus vaati, että kaikkien tulee osallistua kokeeseen ja todistaa itselleen ja muille osaavansa vaaditun materiaalin. Tämän takia Jumala kertoo meille Koraanissa:

أَحَسِبَ النَّاسُ أَنْ يُتْرَكُوا أَنْ يَقُولُوا آمَنَّا وَهُمْ لَا يُفْتَنُونَ

”Luulevatko ihmiset, että heidät sanottuaan »Me uskomme» jätetään koettelematta?” (29:2)

Eli todellinen usko näkyy teoissa ja kuinka ihminen kohtaa elämän eri pienet ja suuret haasteet. Tämä koe ja koettelemus on juuri se syy, miksi Jumala on luonnut meidät: katsoakseen, ketkä ovat todellisesti hyviä ihmisiä ja ketkä eivät.

الَّذِي خَلَقَ الْمَوْتَ وَالْحَيَاةَ لِيَبْلُوَكُمْ أَيُّكُمْ أَحْسَنُ عَمَلًا

”Hän, joka loi elämän ja kuoleman koetellakseen, kuka teistä on paras teoissa…” (67:2)

Voimme kysyä, miksi on niin tärkeää tietää, ketkä ovat hyviä ihmisiä ja ketkä eivät? Miksi pitää niin sanotusti erotella jyvät akanoista? Miksi hyvien ihmisten pitää todistaa hyvyytensä ja miksi meitä kaikkia koetellaan tällä tavalla? Nämä ovat hyviä kysymyksiä, joihin vastaamme tarkemmin Tutustu islamiin- sarjan osiossa ”Paratiisi ja Helvetti” ja ”Elämän tarkoitus”. Kuitenkin voimme nyt pikaisesti sanoa, että syy tähän on juuri meidän tuonpuoleisen määpäärän selvittäminen, joka on tämän elämän tarkoitus. Kuten sanottu, tämä elämä on koe, jolla selviää ihmisen todellinen luonne.

لِيَمِيزَ اللَّهُ الْخَبِيثَ مِنَ الطَّيِّبِ وَيَجْعَلَ الْخَبِيثَ بَعْضَهُ عَلَىٰ بَعْضٍ فَيَرْكُمَهُ جَمِيعًا فَيَجْعَلَهُ فِي جَهَنَّمَ ۚ أُولَٰئِكَ هُمُ الْخَاسِرُونَ

”Jotta Jumala voisi erottaa pahan hyvästä ja asettaa pahat päällekkäin; koota sen kaikki kasaan ja heittää Helvettiin. Nämä ovat kadotukseen tuomittuja.” (8:37)

Tässä elämässä selvitetään siis, mihin ryhmään jokainen ihminen kuuluu. Mitä usko on? Usko löytyy sydämestä.

أُولَٰئِكَ كَتَبَ فِي قُلُوبِهِمُ الْإِيمَانَ

”… näiden sydämiin on kirjattu usko…” (58:22)

Sydän ei tässä tarkoita tietenkään kehomme verenkierrosta vaastuussa olevasta lihaksesta, vaan tarkoittaa ihmisen sisintä. Meidän sisintä olemusta, meidän todellinen ydin, se mitä me todellisuudessa olemme. Ilman, että ryhdymme filosofiseen keskusteluun identtiteetistä, voimme sanoa sydämen oleman se todellinen ”minä”, se mitä me pohjimmiltaan olemme. Etenkin se järkevä osa meistä, mikä pohtii, miettii, ja varsinkin löytää yhteyden Jumalaan. Ihmisen sydän on pohjimmiltaan hyvä ja janoaa uskoa ja totuutta.

وَلَٰكِنَّ اللَّهَ حَبَّبَ إِلَيْكُمُ الْإِيمَانَ وَزَيَّنَهُ فِي قُلُوبِكُمْ

”… mutta Jumala on tehnyt uskosta teille rakkaan ja kaunistanut sen sydämissänne…” (49:7)

Tämä sydän, käytettynä oikein, pohtii todellisuutta, hakeutuu totuuteen, uskoon ja hyvyyteen. Katsoessaan maailmaa ja sen ihmeitä, pohtiessaan elämän tosiasioita tällainen sydän näkee pinnan alla piilevän todellisuuden ja ymmärtää elämän merkittävyyden.

إِنَّ فِي ذَٰلِكَ لَذِكْرَىٰ لِمَنْ كَانَ لَهُ قَلْبٌ أَوْ أَلْقَى السَّمْعَ وَهُوَ شَهِيدٌ

”Totisesti tässä on muistutus sille, jolla on sydän ja joka käyttää kuuloaan ja näkee.” (50:37)

Totuus on hyvä ja puhdasta. Puhdas ja hyvä sydän näin ollen auttaa ihmistä löytämään totuuden. Tämä uskon ja totuuden löytäminen vaatii, että sitä etsivä ihminen etsii sitä puhtailla tarkoituksilla eikä ole omien halujensa ja himojensa sokaisema. Jumala kertoo Koraanissa kuinka Hän valitsee, ketkä löytävät tämän johdatuksen:

فَيُضِلُّ اللَّهُ مَنْ يَشَاءُ وَيَهْدِي مَنْ يَشَاءُ ۚ وَهُوَ الْعَزِيزُ الْحَكِيمُ

”… ja Jumala johtaa harhaan kenet haluaa ja johdattaa kenet haluaa, Hän on Mahtava, Viisas.” (24:46)

Tietenkään mikään ei tapahdu ilman Jumalan tahtoa (se miten vapaa tahto on mahdollista tämän kanssa on oma varsin pitkä keskustelunsa). Kuitenkaan Jumalan johdatus, joko harhaan tai oikealle tielle, ei ole mielivaltaista. Siksi jakeen lopussa Jumala muistuttaa meitä olevansa Mahtava ja Viisas. Ensinnäkin Hänen mahdinsa takia Hän kykenee johdattamaan ihmisiä, ja kuten sanoimme mitään ei tapahdu vastoin tai ilman Hänen tahtoansa. Kuitenkin Hän kertoo myös olevansa Viisas, toisin sanoen mistään mielivaltaisista teoista ei ole kyse Hänen kanssaan, ylistetty olkoon Hän. Hänen johdattaa oikealle tielle ja uskoon ne, jotka ansaitsevat sen.

وَالَّذِينَ جَاهَدُوا فِينَا لَنَهْدِيَنَّهُمْ سُبُلَنَا ۚ وَإِنَّ اللَّهَ لَمَعَ الْمُحْسِنِينَ

”Ne jotka taistelevat asiamme puolesta, heidät johdatamme teillemme; sillä totisesti, Jumala on niiden kanssa, jotka hyvää tekevät.” (29:69)

Jumalan tiellä halujansa, syntiä ja vääryyttä vastaan kamppaileva, ken tahtoo ja tekee hyvää, tämä on se henkilö, jonka Jumala johdattaa itsensä luokse. Se ihminen saa johdatuksen, joka sitä vilpittömästi haluaa:

وَالَّذِينَ اهْتَدَوْا زَادَهُمْ هُدًى وَآتَاهُمْ تَقْوَاهُمْ

”Ja, jotka seuraavat johdatusta, Jumala lisää heidän johdatustaan ja antaa heille varjeluksensa.” (47:17)

Voimme täten sanoa Jumalan johdatuksen tulevan henkilölle, joka sen on ansainnut. Myös tämän vastakohta pitää paikkaansa, sillä Jumala johdattaa harhaan ne, jotka ovat sen ansainneet.

كَذَٰلِكَ يُضِلُّ اللَّهُ مَنْ هُوَ مُسْرِفٌ مُرْتَابٌ

”…näin Jumala johdattaa harhaan ken on tuhlaava ja epäilevä.” (40:34)

كَذَٰلِكَ يَطْبَعُ اللَّهُ عَلَىٰ كُلِّ قَلْبِ مُتَكَبِّرٍ جَبَّارٍ

”… näin Jumala sinetöi jokaisen pöyhkeän sortajan sydämen.” (40:35)

Pahat teot ja halut johtavat kauemmaksi Jumalasta, sillä Jumala on totuus ja oikeus täydellisimmillään. Siispä hyvän haluaminen ja tekeminen täyttää sydämen Jumalan valolla ja vie ihmisen johdatusta ja totuutta kohti. Kun taas ihminen, ken on paatunut synteihin ja saastuttanut sydämensä väärydellä ja sokaissut sen himoillaan ei kykene näkemään totuutta.

كَلَّا ۖ بَلْ ۜ رَانَ عَلَىٰ قُلُوبِهِمْ مَا كَانُوا يَكْسِبُونَ

”Totisesti ei! Vaan heidän sydämensä ovat ruostuneet heidän tekojensa takia.” (83:14)

Pahat teot ovat kuin ruoste, joka hiljatellen turmelee sydämen ja estää sitä suorittamasta oikein tehtäväänsä: nähdä ja ymmärtää totuuden.

Kuten alussa siis totesimme, usko ja teot kulkevat käsi kädessä. Jos teemme hyviä tekoja löydämme johdatuksen ja totuuden; ja jos uskomme, teemme hyviä tekoja. Jos taas teemme pahoja tekoja niin nämä loppujen lopuksi sokaisevat sydämen ja estävät meitä näkemästä totuutta. Nämä vaikutukset saattavat yksittäisinä olla pieniä ja huomaamattomia, mutta kuten ruoste, joka hiljatellen ja huomaamattomasti ajan myötä kerääntyy, ne pilaavat sydämen. Ainoa tapa poistaa tämä ruoste on istighfar, katua tekojaan ja muuttaa toimitapaansa, mutta siitä puhummekin toisessa osiossa.